MILLAINEN NORSU?

Aitous ja rehellisyys

Tuomas on lempiopetuslapseni. Hän oli opetuslapsista se, joka ei ollut vahva uskon sankari vaan joka uskalsi tuoda esiin oman epävarmuutensa, kysymyksensä ja pelkonsa.

Kun Jeesus oli ilmestynyt oppilailleen ylösnousemisensa jälkeen, Tuomas ei ollut paikalla. Hän sanoi silloin: »En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.» Joh 20:25

Jo aiemmin tapaamme kyselevän Tuomaan. Jeesus jättää oppilailleen hyvästejä ennen kuolemaansa (Joh.14).  Jeesus kertoo kauniilla tavalla siitä, miten valmistaa omilleen kodin taivaassa. ”Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen."

Tuomas on hämmästyksissään. ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?"

Tässäkin hän uskaltaa kysyä suoraan, mitä ei ymmärtänyt. Hän ei salannut toisilta oman uskonsa puutetta ja jäänyt murehtimaan sitä yksin. Hän oli rohkeasti sitä mitä oli, epäileväkin.  

”Herra, emme me tiedä”

 Juttelin kerran kauan sitten, hengellisen työnkutsumustaan miettivän opiskelijan kanssa. Hän oli huolissaan siitä, kun joillain on niin vahva kutsumus ja hän on epävarma. Sanoin, että minusta on hienoa, että hän on epävarma.

Olen tätä mieltä monesta muustakin asiasta. "Herra emme me tiedä" on minusta hedelmällinen, siunattu asenne, se antaa enemmän tilaa Jumalalle. Asenne tekee ihmisestä pienemmän, hauraamman ja varmasti myös enemmän toisia arvostavan.

Varmuus ja vahvuus hengellisessä elämässä ovat valitettavan usein synonyymeja kovuudelle. Kamppaillen löydetty luottamus kulkea tai vastauksen aavistus tekevät ihmisestä nöyrän.

Millainen on norsu

Kerrotaan tarinaa neljästä sokeasta. He saivat kuulla, että naapurikylään oli tuotu joku uusi, ihmeellinen eläin, jota sanottiin norsuksi. Heidät saatettiin tutustumaan siihen. Yksi koetteli käsillään norsun kärsää, toinen etujalkaa, yksi häntää ja yksi nostettiin selkään saakka.

Saattajilla oli kiire ja heidät talutettiin pian takaisin kotikylään. Siellä syntyi riita. Ensimmäinen sokea oli vahvasti sitä mieltä, että norsu on pitkä ja kapea kuin putki, toisin hyvin joustava, Toinen lyttäsi hänen tietonsa: Norsu on kuin puunrunko, kolmannen mielestä kapea ja ympärilleen huiskiva, taipuisa keppi.

Te kaikki olette aivan väärässä! huusi neljäs sokea, norsulla ratsastanut. Minä tiedän! Norsu on kuin lämmin, keinuva ja kuin leveä penkki!

Niin he jäivät haukkumaan ja syyttelemään toisiaan ja riitelemään siitä, millainen norsu on….  

Jumalan tunteminen

Jeesuksessa Jumala on kertonut itsestään. Jumalaa on kuitenkin niin suuri, ettei ymmärryksemme riitä kuin aavistukseen. Toisten kokemuksia ei tarvitse vähätellä, vaan kuunnella arvostaen. Meillä saa olla lapsen silmät, uteliaat, hämmästyvät, rakastavat kun etsimme oikeaa tietä Raamatun, toistemme ja kaiken elämän kautta.          

Jaana Sahamies