Älä saata meitä kiusaukseen!

Isä meidän -rukouksessa rukoillaan ”äläkä saata meitä kiusaukseen”. Pyyntö nostaa mieleeni kaksi kysymystä. Ensiksi mikä on kiusaus, mitä sillä tarkoitetaan? Onko se jokin väärä teko tai ajatus? Usein ajatellaan juuri näin. Kiusaus on jokin houkutus tehdä väärin. Mutta voisiko se olla myös tekemättömyys tai laiminlyönti? Tuntuu, että monin tavoin kuormitettujen ihmisten kaipaus on usein saada vain olla. Kuitenkin toisinaan vaaditaan esiin astumista, asettumista jonkun puolelle, oikean puolustamista. ”Pahinta ei ole ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus”, sanoi aikanaan Martin Luther King.

Toinen huomio ja kysymys liittyy tuohon pyynnön sanamuotoon ”älä saata”. Siis kuka tai mikä meitä saattaa kiusaukseen? Eihän Jumala kiusaa ketään? Eikö hän tahdo meille hyvää. Siksi onkin sanottu, että tuo pyyntö oikeastaan on ”älä salli meidän joutua kiusaukseen”, että Jumala varjelisi meitä kiusauksista ja kaikesta pahasta. Mutta on helpompaa siirtää paha ja epämiellyttävä itsen ulkopuolelle kuin katsoa peiliin. Siksi syy ja syyllinen kiusauksiin on myös usein ajatuksissamme jossakin muualla: olosuhteissa, toisissa ihmisissä, sattumassa. On Jumalan armoa, jos voimme katsoa motiivejamme rehellisesti. Silloin voimme aidosti pyytää, että Jumala varjelee meitä. Ja niin hän tekee!

Heikki Pelkonen

kirkkoherra, Laune