Hiljaisella viikolla

Palmusunnuntaista alkaa hiljainen viikko. Hiljaisella viikolla seuraamme Jeesusta hänen kärsimystiellään. Hiljaisen viikon torstaina eli kiirastorstaina Jeesus asetti ehtoollisen. Ehtoollishetki, pääsiäisaterian syöminen, oli myös Jeesukselle erityinen hetki. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni.” Jeesus tiesi, että hänelle ei tulisi enää maan päällä toista pääsiäistä. Yhteisen aterian äärestä Jeesus ja opetuslapset erkanevat, jokainen omaa elämänpolkuaan pitkin. Jeesuksen polku vei kärsimykseen ja kuolemaan. Opetuslapset joutuivat käymään omat kamppailunsa.

Polkua, jota Jeesus lähti aterian jälkeen seuraamaan, kukaan ei voinut kulkea hänen kanssaan. Jeesus tiesi kuolemansa lähestyvä. Opetuslapset olivat asiasta kuulleet, mutta he eivät asiaa vielä ymmärtäneet.

Kristitty kulkee samaa polkua opetuslasten kanssa. Tässä arkisen elämän keskellä meitä koetellaan ja kasvatetaan monella tavalla, usein kipeiden asioiden kautta. Joudumme Pietarin lailla ottamaan kantaa, kuka Jeesus meille on. Tunnustanko Jeesuksen vai kiellänkö hänet. Oman värinsä näyttäminen ei ole aina helppoa.

Lapsen alkaessa liikkua, kontata ja kävellä, hän ottaa aluksi aivan pieniä, vain muutamia askelia poispäin vanhemmistaan. Sitten lapsi palaa takasin äidin tai isän turvalliseen syliin. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä pidemmälle hän tohtii kulkea äidistä ja isästä.

Ehtoollispöytä on kuin Jumalan Isän syli, jossa Jeesus itse hoitaa ja lohduttaa meitä. Me Jumalan lapset kuljemme omia polkujamme ja saamme aina palata takaisen tähän Isän hoitavaan syliin. Jokainen lapsi kompuroi, saa mustelmia, satuttaa itsensä. Tekee virheitä. Särkee ja rikkoo. Välillä tahtomattaan ja usein myös tahallaan. Isän syli on auki. Hänen luokseen saamme mennä sellaisina kuin olemme. Saamme kertoa hänelle epäonnistumisemme. Hän rakastaa. Ottaa syliin. Antaa anteeksi ja hoitaa kipujamme. Tätä varten Jeesus asetti ehtoollisen. Että saisimme aina uudelleen ja uudelleen tulla hänen luokseen vahvistumaan ja rohkaistumaan.

Jeesus otti leivän, siunasi ja mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne.” Jeesus poissa ja kuitenkin läsnä - siunatussa leivässä. Niin kuin leipä murretaan ja siitä tulle monille ravintoa, kuolema mursi Jeesuksen ruumiin, ja Jeesuksen kuolema on meidän elämämme.

Jeesus otti viinimaljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne.”  Emme pääse Jumalan luokse omin teoin tai ansioin. Uusi liitto merkitsee, että Jeesus on tehnyt sen mitä tarvitaan suhteessa Jumalaan. Kalevi Lehtinen kirjoittaa Rakkautta loppuun asti -kirjassaan: ”Ketään ei pelasta hänen pyhyytensä tai kadota hänen pahuutensa. Jeesus hoiti pyhyys-pahuus ulottuvuuden kokonaan Golgatalla. Tässä ei ole ratkaisevaa onko ihminen hyvä vai paha, ratkaisevaa on ihmisen suhde Jeesuksen Golgatalla täyttämään pelastukseen. Ei ole ketään muuta, joka pelastaa, kun Jeesus Kristus.”  Ehtoollinen on uuden liiton ateria. Syntien anteeksi saamisen ateria. Elämän ateria.

Ehtoolliseen kuuluu myös riemun ja ylösnousemuksen näköala. Ehtoolliselle kokoontuva kristillinen kirkko muistelee kiirastorstain ja pitkäperjantain tapahtumia, mutta ennen kaikkea pääsiäistä. Ylösnoussut ja kuoleman voittanut Jeesus Kristus on itse läsnä viinissä ja leivässä. Kohtaamme elävän Jumalan Pojan. Ehtoollinen on näin meille esimakua taivaallisesta juhla-ateriasta. Jeesus elää tänään. Hän kulki oman polkunsa loppuun asti. Kuolema ja pimeys vaihtuivat ylösnousemuksen valoon ja toivoon.

Seurakuntapastori
Nastolan seurakunta
03 891 11 (vaihde)
Postiosoite: PL 84, 15111 Lahti Käyntiosoite: Immiläntie 2
15560 Nastola