KUOLINSIIVOUS

87 vuotias äitini tekee kuolinsiivousta. Niin hän itse sanoo, kun antaa milloin minkin maljakon tai perintöhopeakannun tai käyttämättömät muovirasiat kaapistaan siellä vuorollaan käyville lastenlapsille tai meille lapsille. Vaatekaappiaankin hän tyhjentää käyttämättömistä vaatteista kauttani kirpputorille vuodenaikojen rytmissä. Kuolinsiivous. Hän oli lukenut tuon sanan jostain naistenlehdestä ja se oli hänestä hyvä. Kyllä hän elää haluaa, on vielä monessa mukana, heiluu koiran ja ajoittaisten huippausten tahtiin aamulenkillään kotikylän raitilla. Hän laittaa muistilistalle, mitä köynnöskukkaa seuraavan kävijän pitää katossa kiertää tukilangan ympäri, mitä kesäkukkia istuttaa ja koirankynnet leikata. Mutta hän tietää, että saattaa kuolla piankin, vaikka mitään suurta sairautta ei olekaan.

KUOLEMA, YLLÄTYSKÖ?

Joskus olen mielessäni ihmetellyt omaisia, kun he esim. yli yhdeksänkymppisen vainajan kohdalla ovat hyvin järkyttyneitä ja kertovat kuoleman tulleen aivan yllättäen. Meille kaikillekin on tyypillistä se, että haluamme siirtää sivummalla tai kokonaan piiloon ajatuksen siitä, että kuka tahansa voi kuolla koska tahansa. Se tietoisuus ei ole kuitenkaan synkkä, vaan juuri se opettaa tarkistamaan arvojamme, iloitsemaan elämän lahjasta ja kertomaan rakkaudestamme läheisillemme.

Keskellä elämää voi kuolema tulla ottamaan mittaa ihmisestä. Ihminen unohtaa vierailun ja elämä jatkuu. mutta pukua ommellaan hiljaisuudessa. (T.Tranströmer) x 2

Joku on sanonut: Liikkuessamme kuoleman odotushuoneissa aktivoituu oma työstämätön surumme elämisen ehtojen julmuudesta. Kalvava sisäinen ääni muuttuu kuuluvaksi. Tajuamme: Elämä on hauras kudos…tärkein työmmekin häviää olemattomiin.

RÄNSISTYVÄT TALOT JA ELÄMÄN ILO

Olen viimevuosina katsellut lapsuuden maisemassani olevien talojen repsottavia kattoja ja hilseileviä maaleja, villiintyviä pihoja. Porraspuulla kasvaa ruoho, kaunis navetta on tyhjillään kuten naapurissakin ja naapurissa. Lapsuuden laituri on purettu mökiltä jo vuosia sitten, savusaunakin tuntuu lahoavan. Ajan virta on vääjäämätön, mutta nyt on tämä hetki elämää.

On hyvä pysähtyä joskus miettimään, että oma kuolemani tai läheiseni kuolema voi tulla koska vain. Se antaa syvän viisauden elämään. On hyvä myös muistaa, että Jumalan valtakunnan jäseneksi ja taivaan perilliseksi voi tulla vain elämän aikana. Tänään saamme jälleen turvautua Kristukseen. Tänään jälleen Jeesus antaa anteeksi ja ottaa lähelleen. Kristus oli rikas mutta tuli köyhäksi tehdäkseen meidät rikkaiksi. Saamme, elää iloisina ja kiitollisina hyvät päivät, huonoina painaa päämme Vapahtajamme rintaa vasten ja tietää, että olemme Jumalan huomassa.

Jaana Sahamies

 

Kappalainen
Nastolan seurakunta
Posti: PL 84, 15111 Lahti (Käyntiosoite Immiläntie 2, 15560 Nastola)
 

Lapsi- ja perhetyön pastori