Mukkulan kirkko

Lahden uusin kirkko on kuin kiihkeän matkanteon pysäyttäjä

Keskelle kylää ja vilkkaaseen risteykseen 1993 rakennettu Arkkitehtityö Oy Juhani Bomanin suunnittelema Mukkulan kirkko hämmästyttää muodoillaan: se tuntuu elävän katsomissuunnan mukaan.

Kirkon alttariseinällä on syvä symbolinen merkitys. Kapeiden ikkunoiden kehystämänä on paasimainen rakennelma, jonka sisään sakaristo jää. Vertauskuva kuvaa Jeesuksen hautaa ja hiukan liikahtanutta kivipaatta, joka jo päästää valon sisään.

Tekstiilitaideteokset

Kirkon tekstiilit on suunnitellut ja toteuttanut tekstiilitaiteilija Kirsti Rantanen.

Alttariseinällä on voimakas ylösnousemussymboliikka: kapeiden ikkunoiden kehystämänä on paasimainen rakennelma, jonka sisään jää sakaristo. Se kuvaa Jeesuksen haudan suulla ollutta kivipaatta, joka on hiukan liikahtanut, niin että valo pääsee sisään.

Alttariseinän ylösnousemusaihetta lisää tekstiilitaiteilijan suunnittelema ylhäältä laskeutuva taideteos "Tulkoon valkeus". Se kuvaa Jeesuksen ruumiin yllä ollutta käärinliinaa. Tässä teoksessa on keskellä vaakasuora, musta raita (maan viiva), ja pystysuora, punainen raita (elämän lanka), jotka muodostavat ristin. Ristin alapuolella on violetti raita (katumuksen väri) ja yläpuolella vihreä raita (toivon väri). Teoksen väri vaalenee alhaalta ylöspäin mentäessä.

Mukkulan kirkon renessanssiurut

Mukkulan kirkon urut rakensi Kangasalan Urkurakentamo Oy vuonna 1993. Niissä on 15 äänikertaa kahdella sormiopillistöllä ja jalkiolla. Modernissa kirkkosalissa jouduttiin tekemään kompromisseja, joiden vuoksi urkujen ulkoasu ei välittömästi assosioidu siihen, mitä soittimen musiikilliset ominaisuudet ovat. Kyseinen soitin on rakennettu tietoisesti renessanssin musiikkia silmällä pitäen.

Äänityksen mallina käytettiin ensi sijassa ns. Nauvon positiivia, joka on vanhin Suomessa säilynyt urkusoitin ja jonka pillit ovat säilyneet huomattavan hyvässä kunnossa, vaikka itse positiivi onkin soittokunnoton. Nauvon positiivia säilytetään Kansallismuseossa. Museoviranomaisten suosiollisella avustuksella positiivin pillit saatiin nostaa tilapäisen soittolaitteen päälle ja näin päästä kuulemaan niiden sointia, tutkimaan pillien äänitystekniikkaa ja tekemään myös akustisia mittauksia.

Vaikka Nauvon positiivi on rakennettu 1600-luvun puolivälissä, eikä sellaisena edusta renessanssia puhtaimmillaan, ratkaisu osoittautui menestykselliseksi. Aitojen ja muuttamattomien pohjoiseurooppalaisten renessanssimallien löytäminen ei ollut helppoa, minkä vuoksi niiden tutkiminen olisi antanut parhaimmillaankin hypoteettisia vastauksia. Nauvon positiivin äänitys osoittautui rakentamisajankohtaan nähden vanhanaikaiseksi, minkä vuoksi – varsinkin kun sitä saatettiin tutkia huolellisesti ja monelta näkökannalta – siitä saatu kokemus oli korvaamaton.

Mukkulan urkujen moderni ulkoasu yhdessä renessanssia muistuttavien soinnillisten ominaisuuksien – keskisävelien viritys mukaan lukien – yhdistelmä saattaa olla yllättävä. Persoonallinen soitin asettaa urkurille haasteita, mutta antaa myös niille luonnetta.

Kirjoittanut Pentti Pelto