Virsikirja veisataan vuodessa
Lauluiltoja pidetään sunnuntai-iltapäivisin klo 14-17 eri seurakuntien kirkoissa ja seurakuntakodeissa.
Jokaisessa tapahtumassa veisataan noin kolmessa tunnissa 40-50 virttä.
Virsimaratonin aikataulu:
15.1. Ristinkirkko, Kirkkokatu 4
29.1. Mukkulan kirkko, Kilpiäistentie 1
5.2. Launeen kirkko, Tapparakatu 22
19.2. Liipolan srk.keskus, Ostoskatu 7
5.3. Joutjärven kirkko, Ilmarisentie 1
19.3. Ahtialan srk.koti, Alasenkatu 4
2.4. Nastolan kirkko, Kukkastie 18
23.4. Nastolan kirkko
14.5. Salpausselän kirkko, Petsamonkatu 10
28.5. Harjunalustan srk.koti, Okeroistentie 58
13.8. Harjunalustan srk.koti
27.8. Salpausselän kirkko, Petsamonkatu 10
10.9. Ahtialan srk.keskus
24.9. Joutjärven kirkko
1.10. Liipolan srk.keskus
15.10. Launeen kirkko
12.11. Mukkulan kirkko
26.11. Ristinkirkko
Reformaationa tunnettu ajanjakso alkoi, kun Martti Luther julkaisi 95 teesiä anekaupan väärinkäytöksiä vastaan vuonna 1517.
Nyt 500 vuotta teesien julkaisemisen jälkeen vietetään maailmanlaajuista reformaation merkkivuotta. Virsien veisaaminen ja virsikirja ovat vahvasti yhteydessä Lutheriin, joten merkkivuosi on hyvä peruste vaikkapa laulaa läpi koko virsikirja.
Lutheria on pidetty evankelisen virren isänä. Virsikirjan on sanottu syntyneen luterilaisen uskonpuhdistuksen hedelmänä. Tietyllä tavalla väite on perusteltavissa, mutta luterilainen virsi ei suinkaan syntynyt tyhjästä.
Virsilaululla oli merkittävä osuus 1400-luvulla syntyneessä Böömin veljien liikkeessä. Böömin veljet julkaisivat ensimmäisen virsikokoelmansa vuonna 1501, siis parikymmentä vuotta ennen ensimmäistä luterilaista virsikirjaa.
Böömiläisten sävelmiä hiukan myöhemmiltä vuosikymmeniltä on meidänkin virsikirjassamme muutamia, samoin jokunen teksti, kuten virren 176 säkeistöt 1-3.
Musiikki osa luotua maailmaa
Lutherilla oli monia syitä kehitellä virren monipuolista käyttöä. Yksi taustatekijä oli hänen oma teologinen kokonaiskäsityksensä Jumalan läsnäolosta luomakunnassaan. Sen mukaan musiikki on osa luotua maailmaa, ja Jumala on siinäkin läsnä. Näin ollen musiikki ei ole vieras maallinen elementti esimerkiksi messussa, vaan osa Jumalaa ylistävää luomakuntaa.
Olennaista lienee kuitenkin, että Luther näki musiikin, erityisesti yhteisen laulamisen, käytännöllisen merkityksen hänen omien reformatoristen päämääriensä kannalta. Seurakuntalaisten mahdollisuus olla aito osapuoli messussa oli yksi näistä päämääristä.
Yhteinen laulaminen oli siinä paras ajateltavissa oleva keino. Tähän liittyi luonnollisesti myös messun kansankielisyys, joka edes hiukan auttoi läsnäolijoita ymmärtämään, mistä oli kysymys.
Luther käytti virsiä moniin muihinkin tarkoituksiin kuin messun osien laulamiseen. Uuden evankelisen ajattelun mukaan oli erityisen tärkeää opettaa ihmisille kristinuskon keskeisiä asioita. Tämä tapahtui kätevästi vanhalla keinolla: muotoilemalla opetukset lauluiksi, joita usein laulettiin vanhoilla tutuilla sävelmillä. Keino oli tunnetusti tehokas.
Luther, joka näki kansan opettamisen välttämättömyyden, kirjoitti muun muassa Katekismuksen keskeisiä osia virsiksi. Uskontunnustus (virsi 1938/166) ja Kymmenen käskyä (virsi 1938/155) olivat vielä vuoden 1938 virsikirjassamme, mutta jäivät nykyisestä pois. Sen sijaan Isä meidän –rukous sekä (virsi 208) Rippi ja ehtoollinen (virsi 227) ovat vieläkin mukana.
3.1.2017 11.35