Nuotion puhetta

 

Istuin mökin rannassa ja katsoin tuleen. Puut paloivat nuotiossa rauhassa.. Ilma oli kaunis ja kesäinen. Järvi lepäsi ilta-auringon kajossa jo tyyntyneenä. 

Kun katsoin noita palavia puita, ajattelin meidän ihmisten elämää. Mekin palamme elämän tulessa, elämme ja kulumme. Samalla levitämme ympärillemme lämpöä ja valoa, se on ainakin tarkoituksemme. Jumala antama elämän tarkoitus ihmiselle on juuri antaa toisille jotain. Silloin koemme elämän täyteyttä ja mielekkyyttä. Jos etsimme vain itsellemme hyvää, jokin jää ontoksi. Puun tehtävä on palaa, valaista ja lämmittää nuotiossa.

Jokainen meistä on erilainen puu. Toiset räiskyvät elämän tulessa, toiset palavat hiljaa ja rauhassa. On myös paksuja puita, jotka palavat pitkään. On myös surullisen ohuita puita, melkeinpä lastuja. Työssäni saatan hautaan elämän kuluttamia vanhuksia, mutta myös pieniä vauvoja, joiden elämä oli kuin kaunis lastun liekki, joka heti hiipui pois.

Meidät on luotu elämään yhdessä perheemme, ystäviemme ja sukulaistemme yhteydessä. ”Yksinäinen puu ei kauan pala.” Me tarvitsemme toisiamme ja toiset tarvitsevat meitä. Seurakunta on kristityn yhteisö, kasvun ja palvelemisen paikka. Puut yhdessä, nuotio, palaa kauniisti.

Jumala on antanut sinulle elämän liekin. Kun tämä elämä on ohi ja olemme palaneet loppuun, meistä ei jää jäljelle vain paloja hiiltä. Meillä ihmisillä on iankaikkinen sielu. Sen sielun koti on taivaassa, Jumalan luona. Usko Jeesukseen siirtää hiilien himmettyä meidät taivaaseen. Vain usko Jeesukseen voi sen tehdä.

 

Kauniita hetkiä sinulle nuotion ääressä ja elämän pohdiskeluissa.

 

 Jaana Sahamies

 

 

 

 

Kappalainen
Nastolan seurakunta
Posti: PL 84, 15111 Lahti (Käyntiosoite Immiläntie 2, 15560 Nastola)
 

Lapsi- ja perhetyön pastori