Avaraa vai ahdasta?
Jeesus sanoo:
”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!” (Matt. 7:13–14)
Puhe ahtaasta portista ja kapeasta tiestä herättää helposti vakavia ajatuksia. Sitä on joskus ymmärretty niin, että kristityn elämä on tarkoituksella tehtävä mahdollisimman vaikeaksi ja ilottomaksi. Jeesuksen tarkoitus näyttää kuitenkin olevan toinen. Hän puhuu siitä, mikä elämässä on totta ja mikä lopulta kantaa.
Elämän varrella meille tarjotaan monia teitä. Saatamme alkaa luottaa omaan pärjäämiseemme, menestykseen, omaisuuteen tai siihen, ettemme oikeastaan tarvitse Jumalaa. Harha ei ole ensisijaisesti väärää oppia vaan väärää luottamusta. Se on sitä, että rakennamme elämämme sellaisen varaan, mikä ei lopulta kestä.
Ahdas portti ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi ansaita Jumalan hyväksyntä. Päinvastoin. Portti on ahdas siksi, että siitä ei kuljeta oman erinomaisuuden, omien ansioiden tai itsevarmuuden varassa. Sen kautta kuljetaan tyhjin käsin, Jumalan armon varassa.
Jeesus ei kutsu meitä kulkemaan yksin. Hän itse on tie. Kristityn elämä ei ole suoritus, vaan luottamusta siihen, että Jumala kulkee kanssamme myös silloin, kun emme näe kovin kauas eteenpäin.
Maailmassa on monia ääniä, monia lupauksia ja monia teitä. Kristuksen ääni kuuluu niiden keskellä edelleen: "Seuraa minua." Emme aina tiedä, mitä seuraavan mutkan takana on. Riittää, että tunnemme oppaan.
Siksi kristityn elämä ei lopulta perustu siihen, että löydämme oikean tien, vaan siihen, että oikea tie on löytänyt meidät.
Ota yhteyttä
