AJAN TAITE

Elämme tuomiosunnuntain ja adventin taitteessa. Valvomisen kehotukset ovat vaihtumassa adventin iloon Jeesuksen saapumisesta.

Meidän jokaisen elämämme täällä maan päällä on kuin pätkä lankaa. Se on alkanut kerran ja loppuu joskus. Aikamme päättyy täällä joko omaa kuolemaamme tai Kristuksen tulemiseen. Elämän määräaikaisuuden syvä ymmärtäminen tuo esiin oman ja lähimpiemme elämän suurena lahjana. Päivämme ovat korvaamattomia, uusintamahdollisuutta ei ole.

Luomiskertomus korostaa tehtäviämme täällä: viljellä, varjella. Luomakunnan varjeleminen, jos mikä, on Jumalan antama tehtävä nyt ilmaston uhkien edessä. Oma vaikutuksemme on pieni, mutta osa todellista kristillisyyttä. Tehtävämme on palvella, rakastaa, viedä evankeliumia eteenpäin pienesti, rakentaa yhteistä hyvää täällä maan päällä. Jumala ei ole luonut meitä vain taivasta varten.

Luther puhuu Jumalalta saadusta pyhästä kutsumuksesta. Kaikki arkinen työ, puuron keitosta auton renkaidenvaihtoon on kutsumusta Jumalalta. Tämäkin kaikki on myös hengellistä valvomista, Jumalan antaman elämän lahjan elämistä kokonaisena ja arvostaen. Tätä kaikkea me elämme Kristukseen täytetyn työn varassa matkalla syvimpään kotiimme.

Kristus tulee, kun Jumalan aika täyttyy. Sitä hetkeä ei tiedä kukaan muu kuin Isä, eikä sitä pidä arvailla. Kun Jeesus sanoo: minä tulen pian, siinä ei kuulu lyhtytolppaan liimattua uhkaa vaan siinä kuuluu lupaus: Yrittäkää malttaa. Ei aikaakaan, kun olen jo luonanne. Pääset pian porteista sisään, kotiin. Tämä toivo on lohdullinen erityisesti silloin, kun elämän paino on murskata meidät ja ei tunnu enää löytyvän voimia elämän jatkamiseen.

Isoäitimme purivat hammasta yhteen, vähättelivät elämän iloja ja jäivät odottamaan parempaa aikaa taivaan kartanoissa. Elämä oli pelkkä korpitaival, jolta ei kannattanut odottaa muuta kuin eksytystä ja uhkaa. Ei ehkä kovin kokonainen kuva kristillisyydestä.

Tänään meidän tulisi pyrkiä rakentamaan elämämme hyväksi, oman näköiseksemme, jossa on palvelua, tehtäviä voimien mukaan, mutta myös iloa ja nautintoa elämän lahjoista.  Tässähän Kristus on jo nyt.

Valvominen on anteeksiannosta elämistä ja ikävöimistä. Kun ikävöin Jumalaa, ikävöin kaunista, hyvää ja puhdasta. Ikävöin Jumalaa syvemmin tähän elämääni ja kerran siihen toiseen, joka tulee omana aikanaan.

Itsessämme emme koskaan ole valmiita Jeesuksen tuloon tai kuolemaamme. Kristuksessa olemme valmiita. Uskomme mukaan olemme joka hetki syntisiä, mutta Kristukseen turvautuvina joka hetki myös armahdettuja.

Sinä olet valon ja päivän lapsi, et kuulu yölle etkä pimeydelle. Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan. Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toisianne ja niinhän te teettekin. 1 Tess 5         

Jaana Sahamies

Ota yhteyttä

Kappalainen
Nastolan seurakunta
Posti: PL 84, 15111 Lahti (Käyntiosoite Immiläntie 2, 15560 Nastola)
 

Lapsi- ja perhetyön pastori