Evästeet

Jeesus antaa elämän

"Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin." (Joh. 11:25)

Lasaruksen kuolleista herättäminen on yksi Jeesuksen suurimmista ihmeistä. Hän oli parantanut sairaita, antanut sokeille näön ja tyynnyttänyt myrskyn. Mutta Betaniassa Jeesus kohtasi ihmisen suurimman vihollisen: kuoleman.

Kun Jeesus saapui Marian ja Martan luo, heidän veljensä Lasarus oli ollut haudassa jo neljä päivää. Surun murtamat sisaret sanoivat hänelle: "Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut." Kuinka tuttuja nuo sanat ovatkaan. Moni meistä on kysynyt omassa elämässään Herra, miksi et tullut aikaisemmin? Miksi et auttanut silloin, kun eniten tarvitsin?

Jeesus ei kuitenkaan tullut liian myöhään. Hän näki enemmän kuin surun, kyyneleet ja haudan. Hän näki Jumalan suunnitelman. Siksi hän sanoi Martalle sanat, jotka ovat kristillisen uskon ydin "Minä olen ylösnousemus ja elämä."

Jeesus ei ainoastaan opettanut ylösnousemuksesta. Hän on itse ylösnousemus. Hänen voimansa ulottuu sinnekin, mihin ihmisen voimat loppuvat. Hänen edessään kuolemallakaan ei ole viimeistä sanaa.

Lasaruksen herättäminen oli merkki siitä, mitä Jeesus tuli tekemään koko ihmiskunnan hyväksi. Pääsiäisenä hän nousi itse kuolleista ja voitti synnin, kuoleman ja pahan vallan. Siksi apostoli Paavali kirjoittaa, että ilman Kristuksen ylösnousemusta uskomme olisi turha. Mutta Kristus on noussut kuolleista. Sen vuoksi uskomme ei ole turha eikä toivomme tyhjä.

Elämässä tulee hetkiä, jolloin usko horjuu ja voimat vähenevät. Silloin on hyvä muistaa, että Jumala toimii usein juuri siellä, missä ihmisen omat mahdollisuudet loppuvat. Martan ja Marian surun keskelle Jeesus toi elämän ja toivon. Saman hän tahtoo tehdä myös meidän elämässämme.

Meidän toivomme ei lepää omassa jaksamisessamme, vaan Jeesuksessa Kristuksessa, joka sanoo "Minä olen ylösnousemus ja elämä."

Kari Eskelinen