Jumala vie pimeyteen

 

Kun kristitty on päässyt maistamaan Jumalan hyvyyttä, hän haluaa oppia tuntemaan Jumalaa paremmin eli päästä syvemmälle hänen tuntemisessaan. Mutta samalla hän ei useinkaan kulkisi sitä polkua, joka vie syvemmälle. Se polku kulkee usein pimeän laakson kautta.

Pimeydessä ei katsella Jumalan kirkkautta tai koeta hyviä tunteita. Siellä on vain tuskaa ja kyyneleitä. Vastoinkäymisten keskellä saattaa tuntua siltä, että Jumala on hylännyt tai sitten epäusko valtaa. Olenko minä kuvitellut koko usko-jutun itse? Onko Jumalaa edes olemassa? Kelpaanko enää Jumalalle? Ihmiseltä otetaan pois kaikki turvaverkot.

Meitä tyhjennetään kaikesta omasta ja sellaisista asioista, jotka estävät saamasta Jumalan siunauksia tai kokemasta todellista Jumalan voimaa. Siis sellaista siunausta, joka ei jää pintakerrokseen tunnetasolle, vaan tunkee läpi koko sielun.

Monesti ihmisen sydän on niin täynnä kaikkea ihmisen omaa, ettei sinne mahdu Jumalan tarjoamaa hyvää. Sitä on ensin tyhjennettävä. Synti, ylpeys, oma tietävyys jne. rajoittavat. Ehkä joutuu luopumaan omastaan, jostain rakkaasta asiasta tai elämään tulee sellainen rajoite, joka estää elämästä, kuten aiemmin jne.

Pimeydessä olemisella on oma tarkoituksensa. Silloin huomio kiinnittyy kahdenkeskiseen Jumala-suhteeseen. Ehkä juuri silloin pystyy kuulemaan Jumalan puhuttelun. Tämän kautta syntyy kokemus Jumalan kohtaamisesta. Jumala antaa meille sellaista ruokaa ja juomaa, josta sielun kaipaus tyydyttyy. Jeesus tulee rakkaammaksi. Jeesuksen risti merkitsee entistä enemmän.

Virpi Vikman

 

Ota yhteyttä

Vs.diakoniapastori
Nastolan seurakunta
PL 84
15111 Lahti (Käyntiosoite Immiläntie 2, 15560 Nastola)