Evästeet

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.”       Joh 16 

AITO ÄITIYS

Jeesus puhui äitien tuskasta ja suuresta, iloisesta helpotuksesta lapsen synnyttyä. Äitiydestä puhutaan tänään paljon kauniita ja ihania asioita ja se on todella tarpeellista.

Pappi ja journalisti Hilkka Olkinuora sanoo kuitenkin haastattelussaan: Unohtakaa vanhat äitienpäivälaulut! Löytäkää itsellenne uusi laulu. Riittävän hyvä äiti voi olla monella tavalla. Lisäksi on lupa ajatella, että en ole saanut äidiltäni sitä, mitä olisin tarvinnut. Rehellisyys mahdollistaa uudet alut.

Erich From on sanonut: Lapsi tarvitsee äidiltä maitoa ja hunajaa ja tietysti myös isältään. Maitoa on perushuolenpito: ruoka, vaatteet, hellyys, lämpö, seura. Hunaja on sitä, että äiti itse rakastaa elämää. Tämä asia on ehkä jäänyt vähemmälle painotukselle. Jeesuskin puhui tuossa ilosta, ilosta lapsesta ja aikaisemmin elämänilosta.

On niin, että äiti herättää lapsessa rakkauden elämää kohtaan olemalla itse onnellinen. Äidin elämää kohtaan tuntema rakkaus on yhtä tarttuvaa kuin hänen elämänpelkonsakin. Kun äiti rakastaa elämäänsä, hänen lapsillaan on tilaa rakastaa omansa ja kuunnella omia tarpeitaan ja unelmiaan.

Eeva Kilpi on puhunut siitä, miten erityisesti menneinä aikoina ja helposti vieläkin korostetaan äidin uhrautumista lasten ja perheen eteen. Tästä äitimyytistä on puuttunut pakoton ilo ja aito kiintymys. Hän sanoo, että naisten on tärkeää vaalia myös ”elämän sietämätöntä keveyttä sillä raskaammat päivät saapuvat kutsumatta”.

HAAVAT KODISTAMME

Kaija-Maria Junkkarin loistavassa kirjassa: Naiseksi joka olet, eräs nainen sanoo: ”Äiti on minusta suomenkielen rumin sana… Äitiin liittyy kaukaisuus ja tuntemattomuus. Minusta tuntuu, että äiti unohti minut omissa vaikeuksissaan, koska olin niin kiltti ja tottelevainen...”

Tai toinen nainen: ”Äidistä huolehtiminen oli olennainen osa lapsuuttani. Hän itki aina välillä minulle elämäänsä. Kun äiti oli onneton, minulla oli paha olla hänen puolestaan ja kannoin kaikki hänen taakkansa harteillani.”

JUMALA

Me monet osin tai kokonaan äidittömät ja isättömät voimme löytää Jumalasta turvaa ja kannattelua. Jumalaa kuvataan usein Isäksi. Jumala ei kuitenkaan ole mies, hän on jotain aivan muuta kuin ihmisen kaltainen.

Hänessä on ihania isien piirteitä, turvaa, vahvuutta, mutta hänessä on myös monien äitien kärsivällisyyttä ja hellyyttä. Jumala on salaisuus, sanojen ja määritelmiemme tavoittamattomissa.

Jeesuksessa Jumala otti itselleen ruumiin ja kasvot ja tuli lähellemme. Hän kuoli syntiemme puolesta ja toi armahduksen meille niin kovin vajavaisille ihmisille. Hän nousi kuolleista ja lähetti meille Pyhän Henkensä, kaiken kasvun lähteen. On lupa asettautua ottamaan vastaan Jumalan hellyyttä, hoitoa ja anteeksiantoa

Jeesus lupasi, että kerran kaikki kysymyksemme saavat vastauksen. Kaikki ne haavat, jotka olemme elämän varrella saaneet tai tehneet, vihdoin eheytyvät siellä syvimmässä kodissamme, taivaassa.

On joskus koti-ikävä sinne, mutta elämä on ensin.

Jaana Sahamies