SÄRÖISIÄ RAKASTAJIA

Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä… Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät….Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.”  Joh 15

Kuka ylipäänsä osaa oikeasti rakastaa? Missä ovat rakkauden juuret? Elämän lahjoista suurimpia ovat terveesti rakastaneet vanhemmat. Moni meistäkin on ollut osin äidittä. Äiti paljon työssä tai ehkä oman katkeruutensa vanki, joku kyvytön ottamaan syliin, itsekin sylitön.

Moni meistä on saanut lapsuudessa rakkautta ehdollisena, usein vain kilttinä tyttönä tai poikana. Joskus isien luulo rakkaudesta oli kohtuuton ankaruus ja lasten väheksyntä, henkinen tai fyysinen poissaolo. Onneksi on ollut toisinkin.

Kuinka osata rakastaa, kun omat surut piti kätkeä ilman äidin syliä, kun murrosiän muuttunut ruumis täytti häpeällä vailla vanhempien kannustavia ja ihailevia sanoja, kun elämää suuremmat kysymykset piti miettiä ihan yksin. Rakastivathan he monella tavalla, leivällä ja vaatteilla, mutta hyväksynnästä ja hellyydestä jäi monelle loputon nälkä.

Miten haavoitettuna aikuisena osaisin rakastaa? Olemme osin väärillä malleilla täytettyjä, sitovalla, omistavalla, syyllistävällä rakkaudella kuorrutettuja, hyvälläkin onneksi kyllä. Ymmärrän ja en ymmärrä, miksi Jeesus KÄSKI rakastaa toisiamme. Kyllä Hän tietää monen litistetyn ja murretun lapsuuden, nuoruuden kipuilut ja aikuisuuden haavat. Silti käski. Siis opetellaan! Aloitetaan ihan pienistä aakkosista joka päivä.

Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.” Jeesus jaksaa rakastaa meitä. Hän näkee mahdollisuutemme. Hän näkee meissä paljon hyvää maata, jossa rakkaus voi kasvaa suoraa vartta ja hyvää hedelmää.

Sanat ”rakastan sinua”, se olisi yksi opettelun aihe. Vieressä saattaa olla toinen hyvien sanojen nälkää täynnä. Rakkaus on tekoja toisen parhaaksi. Mutta myös …”niin kuin itseäsi.” Ei ole rakkautta sietää mitä tahansa läheiseltä ihmiseltä. Kiltteyteen voi piilottaa vihan ja katkeruuden.

Toiseen takertuminen ei ole rakkautta. Kaukana rakkaudesta on se, että perheessä joku lapsi saa erityiskohtelun. Rakkautta ei ole toisen omistaminen eikä mikään, mikä sitoo tai sammuttaa.

Saman karsinan ihmisiä on helpompi rakastaa, oma kuplan ulkopuolella olevat herättävät salaa pelkojamme emmekä edes pyri ymmärtämään. Oikea rakkaus on avara paikka, vapauden ja arvostuksen antamisen paikka. Se on sitä, että autan toista kukoistamaan, olemaan oma itsensä ja kulkemaan omaa tietään. Ja rohkenen siihen myös itse.

                                                    Jaana Sahamies

Ota yhteyttä

Kappalainen
Nastolan seurakunta
Posti: PL 84, 15111 Lahti (Käyntiosoite Immiläntie 2, 15560 Nastola)
 

Lapsi- ja perhetyön pastori