Kiitollisuus on hyvien tekojen polttoainetta

Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!” Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?” Ja hän sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.” Luukas 17:11-19

Kylätiellä vaeltaessaan Jeesus kohtaa äkkiarvaamatta kymmenen spitaalista miestä. Mistä oli oikein kysymys? Miksi kymmenen spitaalista miestä liikkui kylän ulkopuolella ryhmässä? Mikseivät he olleet omaistensa luona? Tai sairaalassa hoidettavina?

Mooseksen laissa on tarkkoja määräyksiä, jotka koskevat vakavaa ihosairautta nimeltä spitaali. Lain mukaan spitaaliin sairastunut henkilö tuli eristää muista ihmisistä. Ainoa apu mitä sairastunut saattoi saada, oli se, että hänen puolestaan rukoiltiin ja uhrattiin Jerusalemin temppelissä laissa säädetyt uhrit.

Jeesuksen ajan juutalaisuus oli täysin voimaton spitaalin parantamiseksi. Toisin sanoen, se johti lähes poikkeuksetta kuolemaan. Siksi spitaalisen oli kuljettava surupuvussa, tukka hajallaan ja kasvojen alaosa peitettynä. Hän vaelsi kohti hautaa, kuin omassa ruumissaatossaan.

Spitaaliset eivät saaneet seurustella kenenkään muiden, kuin toisten spitaalisten kanssa. He eivät saaneet astua Jerusalemin temppeliin tai edes kaupungin muurin sisäpuolelle. Kun spitaalinen kulki surupuvussa tiellä, hänen oli huudettava ”saastainen tulee”. Välimatka terveisiin ihmisiin tuli olla vähintään neljä kyynärää, eli noin kaksi metriä. Tuulen alla välimatkan täytyi olla vähintään 50 metriä.

Spitaali oli Jeesuksen aikana synnin seurauksen sekä saastaisuuden pelottava merkki. Eipä siten ollut mikään ihme, että nämä kymmenen miestä pysyttelivät kaupunkien ja kylien ulkopuolella ja elivät erillään muista ihmisistä. Ihmeellistä tässä oli se, että nähdessään Jeesuksen he eivät varoittaneet Jeesusta, vaan alkoivat puhua hänelle ja huusivat ”Jeesus, opettaja armahda meitä!”.

Miehet kyllä varmasti tiesivät, ettei kukaan ihminen voinut heitä auttaa. Ei edes Jerusalemin temppelin papit ja uhrimenot. Mutta kohdatessaan Jeesuksen he ajattelivat toisin. He olivat mitä ilmeisimmin kuulleet tämän opettajan, Jeesus Nasaretilaisen parantaneen kaikki ihmiset, jotka sitä häneltä pyysivät.

Jotkut olivat saattaneet kuulla myös sen, että rabbiinisessa kirjallisuudessa oli mainintoja siitä, että spitaalisairauden voi parantaa ainoastaan tuleva Messias. Talmudissa, eli heprealaisen raamatun selitysteoksessa Messiaan arvonimenä on ”spitaalisten mies”.

Jeesus näki näiden kymmenen miehen kuolemanpelon, epätoivon, tuskan ja inhimillisen sosiaalisen häpeän. Jeesus ei aikaillut avun antamisessa. Hän lähetti miehet saman tien Jerusalemin temppeliin pappien tarkastettaviksi. Jos papit toteaisivat heidät terveiksi, he saisivat takaisin sosiaalisen elämänpiirinsä ja paikkansa yhteisön jäseninä, työtä ja hyvinvointia.

Matkalla Jerusalemiin miehet huomasivat parantuneensa. Kaikki kymmenen miestä saivat saman terveyden lahjan Jumalalta ja sen myötä takaisin ihmisarvoisen elämän. Mutta vain yksi mies palasi kiittämään Jeesusta. Hän oli vieläpä samarialainen, joita juutalaiset eivät pitäneet edes kunnon uskovina.

Miksi hän ei mennyt suoraan Jerusalemiin, vaan palasi Jeesuksen luo? Ehkäpä sen vuoksi, koska hän ei tyytynyt ainoastaan iloitsemaan terveyden lahjasta, vaan tahtoi kiittää lahjan antajaa Jumalaa. Hänen kiitollisuutensa johdatti hänet samalla Jumalan pelastavan lahjan luo - Kristuksen luo. Jeesus sanoo, että miehen usko osoittautui pelastavaksi uskoksi!

Terveys on Jumalan meille antama lahja ja ihme. Pidämme sitä itsestään selvänä asiana ja se voi hämärtää meitä näkemästä Jumalan hyvyyden. Näin voi tapahtua, mikäli etsimme terveyttä ja hyvinvointia ainoastaan vain tämän näkyvän maailman piiristä. Jokainen, joka on jossain vaiheessa menettänyt terveytensä, tietää kuinka suuri lahja terveys on. Kuin myös sen, kuinka herkästi voimme sen menettää yhdessä ainoassa silmänräpäyksessä.

Nykyisen lääketieteen aikana spitaali ei ole enää tappava sairaus, vaan se voidaan parantaa lääkkeillä. Ratkaisevaa ei kuitenkaan ole se, miten parantuminen tapahtuu, vaan se, johtaako sairaudesta paraneminen mielemme kiitollisuuteen Jumalaa kohtaan ja samalla etsimään elämää ja elämän tarkoitusta Hänen yhteydessään?

Tämä kertomus muistuttaa meille siitä, että me kaikki olemme noiden kymmenen miehen kaltaisia. Läpensä kuolettavan spitaalin – synnin saastan – peitossa. Kukaan meistä ei ole synnitön. Kertomus muistuttaa meille myös siitä, että Jumala on antanut Poikansa jatkuvaksi puhdistukseksi – lahjaksi koko ihmiskunnalle. Jeesus on edelleen spitaalisten mies!

Kristus on lähettänyt kirkkonsa julistamaan juuri tästä ihmeellisestä pelastuksen lahjasta kaikille ihmisille. Vain kuulemalla evankeliumin ihmiset voivat uskoa ja etsiä uutta elämää Jumalan kanssa. Meidän ei tule laittaa toivoamme Kristukseen ainoastaan vain tämän elämän ajaksi. Eikä vain tämän elämän vaikeuksien voittamiseen. Meidän on katsottava kauas tulevaisuuteen.

Evankeliumin sanoma on, että me olemme saaneet pelastuksen iankaikkiseen elämään. Mutta siitä kiittäminen saattaa joskus olla kuin ”karvasta vettä”. Tosiasiahan on, että syntiin langenneen ihmiskunnan osaan kuuluu kärsimys ja epäoikeudenmukaisuus. Me kaikki kohtaamme onnettomuutta ja vastoinkäymisiä.

Vaikeuksien keskellä me emme ole kuitenkaan yksin, vaan Jumalan kaitselmuksessa ja Kristuksen kanssa. Siksi voimme kiittää Häntä jokaisesta elämämme päivästä, jokaisesta ystävästä. Tämän kaiken keskeneräisyyden keskelle, me olemme kutsuttuja julistamaan Jumalan hyvyyttä ja osoittamaan kiitosta kaikesta, mitä meillä on.

Silloin kun me kohtaamme onnettomuutta ja kärsimystä, niin siitäkin huolimatta, apostoli Paavali rohkaisee meitä osoittamaan kiitosta. Hän kirjoittaa seurakunnalle:

”…kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.”

Tämä kehotus on sen tähden, koska tämä näkyvä ja kouriintuntuva maailma ei ole kaikki, mitä on olemassa. On olemassa maailma, jota emme vielä näe, sillä me olemme matkalla kohti katoamatonta ihmisyyttä. Kehotus kiitokseen koski myös Paavalia itseään, vaikka hän oli saanut Herralta pistävän piikin ruumiiseensa – itsensä Saatanan enkelin kurittamaan hänen elämäänsä.

Martti Luther neuvoo meitä kiitollisuuteen opettamalla että,

”Kiitollisuus Jumalaa kohtaan on siinä, että otamme vaarin jumalallisista hyvistä teosta ja käytämme niitä hyvästi, sekä tunnustamme Jumalan hyvyyden ja oman mahdottomuutemme. Joka näin tekee, hän kiittää Jumalaa oikealla tavalla”.

Mikäli me emme osoita kiitollisuutta, tai osoitamme kiitollisuutta vain meille mieluisista asioista, silloin suhteemme Jumalaan ja toisiimme vinoutuu. Kiittämätön ihminen tekee itsensä mahdottomaksi siihen hyvyyteen ja laupeuteen, jota hänelle itselleen osoitetaan. Kuinka voit osoittaa lähimmäisellesi laupeutta, ellet itse ole saanut osaksesi laupeutta hyvinä tekoina? Kiittäminen ja kiitollisuus ovat siis hyvien tekojen polttoainetta!

Kiitollisuus Jumalan huolenpidosta ja hyvyydestä synnyttää saajassaan palvelevaa mielenlaatua. Kiitollisuuden osoittaminen toisillemme puolestaan synnyttää hyviä tekoja.

Voisimmeko mekin osoittaa kiitollisuutta Jumalalle kaikesta, mitä meillä on? Tosiin sanoen voisinko osoittaa rohkeasti kiitollisuuteni ihmiselle, joka on tehnyt minulle jotain hyvää? Se voi muuttaa hänen sisäisen maailman ja elämän suunnan spitaalisen miehen tavoin lähemmäksi Kristusta. Kiitollisuus on hyvien tekojen polttoainetta, jonka ehtymätön lähde on Kristus.

Kari Eskelinen

 

 

 

Ota yhteyttä

Kirkkoherra, Yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja
Lahden seurakuntayhtymä Nastolan seurakunta
PL 84 (Käyntiosoite Immiläntie 2, Nastola)
15111 Lahti

Nastolan seurakunnan kirkkoherra