”Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä.”
Matt. 16:3
Joskus ihminen voi tietää paljon Jeesuksesta tuntematta häntä.
Pari viikkoa sitten kuulin virolaisen evankelistan Joel Reinarun kertovan omasta uskostaan. Hän oli papin poika ja papin pojanpoika ja oli jo nuorena mukana seurakuntatyössä. Jossain vaiheessa hän kuitenkin havahtui: usko ja seurakunnan toiminta olivat hänelle jotakin ulkoisesti opittua. Hän tiesi Jeesuksesta, mutta ei kokenut tuntevansa häntä. Siitä alkoi uudenlainen matka. Joel alkoi rukoilla, että saisi oppia tuntemaan Jeesuksen.
Jotakin samanlaista tapahtui aikanaan Paavo Ruotsalaiselle. Hän etsi Jumalaa, kilvoitteli ja yritti elää oikein, mutta ei löytänyt sisäistä rauhaa. Seppä Högman sanoi hänelle kuuluisat sanat: ”Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki: Kristuksen sisäinen tunteminen.” Paavolle alkoi avautua, ettei Jumalan armoa ansaita omilla yrityksillä. Jumalan luo saa tulla sellaisena kuin on.
Päivän evankeliumissa fariseukset ja saddukeukset pyytävät Jeesukselta merkkiä taivaasta. Jeesus kuitenkin huomauttaa, että vaikka he osaavat lukea taivasta, he eivät tunnista sitä, mitä heidän silmiensä edessä tapahtuu. He tuntevat kirjoitukset ja uskonnolliset tavat, mutta eivät tunnista Jeesuksessa Jumalan armollisuutta, joka on tullut heidän lähelleen.
Tämä haastaa myös meitä. Kristillisessä uskossa ei lopulta ole tärkeintä vain se, mitä tiedän Jeesuksesta. Vielä tärkeämpi kysymys kuuluu: Mikä on minun suhteeni Jeesukseen?
Jeesuksen tunteminen ei tarkoita sitä, että ymmärtäisimme kaiken tai saisimme vastauksen jokaiseen kysymykseemme. Se on suhde. Se on luottamista häneen myös silloin, kun elämä on keskeneräistä ja moni asia jää meille arvoitukseksi.
Jeesus puhuu evankeliumissa myös Joonan merkistä. Joona kertoi Jumalasta, joka on anteeksiantava, laupias ja kärsivällinen ja jonka hyvyys on suuri. Jeesus itse on meille tämän Jumalan armon merkki. Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kertovat, kuinka pitkälle Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan ulottuu.
Ylösnoussut Jeesus elää, ja siksi hänet voidaan tuntea. Usko ei ole vain tietoa hänestä. Se on elämää hänen yhteydessään, jatkuvaa palaamista hänen luokseen ja oman elämän jättämistä hänen käsiinsä.
Ehkä siksi tärkein kysymys ei tänään olekaan: Mitä minä tiedän Jeesuksesta?
Vaan: Tunnenko minä hänet?
Anne-Maria Rämö
Ota yhteyttä
