Hämmentävää

Saatamme olla hieman hämmennyksissä huomatessamme, miten hyvinkin erilaisin tavoin me ihmiset reagoimme Koronaepidemiaan liittyvissä asioissa sosiaalisen median kirjoitteluissa, viesteissämme, puheissamme, asenteissamme ja ajatuksissamme. Koemme huolet varmasti hyvin eri tavalla, koska olemme erilaisia.

Joku saattaa käsitellä huolet tyynen rauhallisesti analysoiden ja loogisesti päätellen. Toinen taas kokee huolen kuin huolen syvästi ja dramaattisesti elämää vavisuttavana myrskynä. Joku elää rennosti kuin huolia ei olisikaan. Toiselle huolet tuntuvat raskaana painona hartialla.

Ei ole parempia tai huonompia tapoja olla huolissaan. Huolehtiminen ja huolet kuuluvat ihmisen elämään.

Usein mietin, miten voisin oppia elämään huolieni kanssa. Voisiko huolen vaan hyväksyä osaksi omaa elämää? On asioita, joille voin tehdä jotain. Tarttua härkää sarvista, taistella, välittää, muuttaa asioita ja olosuhteita, korjata, sovitella, neuvotella, hakea ja pyytää apua.

On myös asioita, joille en voi mitään. Sen edessä on vaan osattava antautua, sopeutua, hyväksyä, levittää kätensä ja todeta, että tälle en vaan voi mitään. Olen pieni ihminen. En ole kaikkivoipa, eikä minun tarvitsekaan olla.

Ihanaa kun on Jumala, joka huolehtii minusta. Hän on suuri, kaikkivaltias, hyvä, rakastava, armollinen ja kaiken tietävä ja näkevä. Olen Jumalalle rakas ja tärkeä. Hän pitää minusta huolen.

Kristittyinä saamme myös kantaa rukouksessa kaikki murheemme ja huolemme Jumalalle. Hän on luvannut huolehtia meistä. Saamme rukoilla omien, läheistemme ja koko maailman huolten puolesta.

”Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?” Matt 6:25-27

”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” Fil.4:6-7

Rukous

”Kiitos rakas Taivaan Isä huolenpidostasi! Sinä huolehdit minusta, läheisistäni ja koko maailmasta. Kannamme eteesi erilaisten huolten parissa kamppailevat ihmiset. Sinä tiedät jokaisen huolen ja huolet. Pyydämme, että autat heitä jaksamaan ja selviytymään.

Taivaan Isä, poista ahdistus ja raskas taakka. Anna uskoa, toivoa ja rakkautta. Anna voimaa ja viisautta tehdä asioille voitavamme. Anna kaiken keskellä sydämiimme lepo ja rauha. Anna armosi ja rakkautesi ympäröidä elämämme ja läheisemme.

Taivaan Isä, ohjaa sinä meidän askeleemme apua tarvitsevien luokse. Anna meille kuulevat korvat, näkevät silmät ja ymmärtävä sydän. Kiitos kun saame auttaa, välittää ja helpottaa kanssa kulkijoiden huolta.”

Kantakaa kuormat heikkojen,kulkekaa tietä Kristuksen,

sillä mitään ei ole suurempaa kuin työtä tehdä ja rakastaa.

Itkekää itkut maailman, naurakaa kanssa nauravan,

sillä mitään ei ole suurempaa kuin työtä tehdä ja rakastaa.

Antakaa aina iloiten, lahjaksi saitte kaiken sen,

sillä mitään ei ole suurempaa kuin työtä tehdä ja rakastaa.

Murtakaa leipä elämän, yhteisen viinin antoi hän,

sillä mitään ei ole suurempaa kuin työtä tehdä ja rakastaa.

Pekka Simojoki, Laulu jakamisesta

https://www.youtube.com/watch?v=wDzzNAJaX90