Kaksi epäilijää

Usko Jumalaan ei koskaan ole ollut kaikille helppoa. Joku uskoo, vaikka kaikki vähän epäilyttää. Joku ei usko, vaikka haluaisikin. Jollekin usko Jumalaan on aina helppoa ja järkevää.

Pääsiäisen tapahtumissa kohtasimme kaksi Jeesuksen opetuslasta, Juudaksen ja Tuomaksen, joilla molemmilla oli omat epäilyksensä. Molemmat kysyivät kysymyksen, onko Jeesuksen puheissa ja teoissa mitään järkeä? Mitä he ajattelevat nyt.

Mitä mietit nyt, Tuomas?

"Pääsiäinen muutti elämäni. Jeesus oli minulle tärkeä, ja koko maailmani romahti, kun Jeesus kuoli. Seurasin hänen kulkuaan ristille. Hänet oli pahoinpidelty henkihieveriin ja kuitenkin hänen piti kantaa omaa ristiään. Olin kauhuissani. Ristiinnaulitseminen oli julma tapa kuolla. Kaikki omat odotukseni kuolivat samalla hetkellä, kun Jeesus antoi henkensä. Opetuslapset kokoontuivat jälkeenpäin peloissaan yhteen. Minä en ollut paikalla. Kertoivat Jeesuksen ilmestyneen heille. En uskonut heitä, vaan ajattelin heidän tekevän julmaa pilaa tai nähneen olemattomia. Kun seuraavan kerran olimme koolla, olin minäkin muiden joukossa. Epäilykseni loppuivat, kun Jeesus ilmestyi keskellemme ja näin hänet omin silmin. Minä, epäilevä Tuomas." 

Mitä mietit nyt, Juudas?

"Jeesus valitsi minut opetuslastensa joukkoon. Olin innoissani, sillä Jeesus teki minuun vaikutuksen. Ajattelin, että hänen avullaan voisimme taistella roomalaisia miehittäjiä vastaan. Hän keskittyi kuitenkin parantamaan sairaita ja puhui Jumalan valtakunnasta. Mikään ei muuttunut. Olin pettynyt. Sain aina välillä pihistettyä rahaa yhteisestä kukkarosta omiin tarpeisiini. Lopulta pettymykseni kasvoi niin suureksi, että johdatin Jeesuksen vastustajat Getsemaneen, jossa hänet vangittiin. En silti toivonut hänelle julmaa kuolemaa ristillä ja kaduin katkerasti. Tunnontuskissani en nähnyt enää muuta ratkaisua kuin lopettaa oman elämäni." 

Kristitty saa epäillä ja kokea riittämättömyyttä. Onko uskoni tarpeeksi suurta? Tiedänkö Jumalasta tarpeeksi? Jumalalle taitaa uskomme määrä olla toissijainen kysymys. Vahva usko ja kaikki tieto Jumalasta voi toki olla suuri voimavara elämässä, mutta Jumala ottaa meidät vastaan sellaisina kuin olemme. Tärkeintä ei ole uskon määrä, vaan kohde. Vaikka me emme uskoisi Jumalaan, hän uskoo meihin.

Rukous

Kaikkivaltias Jumala.
Sinä lähetit meidät matkalle ajan ulapoiden yli,
sinä annat kuohut ja tyvenen,
näytät väylän ja suunnan,
jota usko ja toivo tähyilevät.
Nosta aaltojen yläpuolelle
sanasi majakkavalo,
anna sen loistaa pimeän läpi,
niin että rantaudumme kerran
sinun satamaasi.
Kuule rukouksemme Jeesuksen tähden.

Pohdintaa

Miksi Jumala hyväksyy sen, että ihminen epäilee hänen olemassaoloansa? Millaista on vahva usko?